Ajankohtaista

Tekijänoikeusdirektiivi (Directive on copyright and related rights in the Digital Single Market (EU) 2019/790) astui voimaan kesäkuussa 2019.

Direktiivi asettaa uusia velvoitteita verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajille, kun kyse on niiden käyttäjien lataamasta suojatusta sisällöstä. Direktiivin myötä alustapalvelut (Google, YouTube, Facebook, Twitter, jne.) vastaavat jatkossa välittämästään sisällöstä. Sääntelyn myötä alustapalveluille asetetaan velvollisuus hankkia lupa teosten käyttöön ja poistaa tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä. 

Alustan tarjoajia ei kuitenkaan voida pakottaa nimenomaisesti seuraamaan käyttäjien sisältöä sisällön laillisuuden tarkistamiseksi; tämä tarkoittaa myös sitä, ettei niitä voida vaatia suorittamaan riippumatonta arviointia sisällöstä. Jos alusta päätyy poistamaan laillista sisältöä, voivat käyttäjät vedota direktiivin ”valitus- ja muutoksenhakumekanismeihin”. Alustojen tarjoajien velvollisuudet vaihtelevat paitsi suojatun sisällön osalta, myös niiden tarjoamien palvelujen tyypin ja laajuuden, liikevaihdon ja kävijämäärän mukaan.

Direktiivi sisältää myös toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tekijät ja esiintyjät (kuten näyttelijät, laulajat ja muusikot) saavat asianmukaisen ja oikeudenmukaisen korvauksen teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä. Tämä tarkoittaa, että alustapalvelujen on solmittava sopimukset luovan sisällön käytöstä ja maksettava asianmukainen tekijänoikeuskorvaus sisällön alkuperäisille tekijöille.

Direktiivillä säädetään myös lehdistöjulkaisujen kustantajille uudesta oikeudesta helpottaa lisenssien myöntämistä julkaisujensa verkkokäyttöön. Tämä suojaa paremmin heidän oikeuksiaan, ja mahdollistaa kustantajille korvauksen tekemistään investoinneista. Sääntelyllä voidaan varmistaa myös kustannusalan vakaus ja toiminnan jatkuvuus muuttuvassa ympäristössä.

Direktiivin yleisenä tavoitteena on luoda oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat, joilla sisällöntuottajat voivat työllään ansaita elantonsa ja menestyä, kun taas yrittäjät voivat investoida ja tuottaa uutta sisältöä katsojille ja kuuntelijoille.

Direktiivi ulottaa luonnollisesti vaikutuksensa myös Suomeen, sillä tekijänoikeuslaki on yhdenmukaistettava direktiivin kanssa. Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on Suomen merkittävin tekijänoikeuslainsäädännön uudistus viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. Kansallinen valmistelutyö on aloitettu jo vuonna 2019. Suomen uudistetun tekijänoikeuslain piti tulla voimaan 1.1.2023, mutta asia on tällä hetkellä vielä valiokuntakäsittelyssä.

Myös Suomen patenttilainsäädäntö on muuttumassa. Patenttilain kokonaisuudistus on käynnistynyt osana kansallisen aineettomien oikeuksien strategian (IPR-strategia) toteutusta keväällä 2020.

Maaliskuussa 2022 Suomen hallitus teki päätöksen aineettomia oikeuksia koskevasta strategiasta. Strategian visiona on, että Suomessa on vuonna 2030 tehokkaasti innovaatiotoimintaa ja luovaa työtä tukeva IPR-toimintaympäristö, joka kasvattaa taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä siten, että perusoikeuksien toteutuminen ja eri yhteiskunnalliset intressit otetaan monipuolisesti huomioon.

Ajantasainen patenttilaki osana IPR-strategiaa auttaa yrityksiä sekä yliopistoja ja tutkimuslaitoksia hallitsemaan ja hyödyntämään kaupallisesti aineettomia hyödykkeitään. Muutostarpeiden kartoituksen jälkeen työryhmä (asetettu 2022) ryhtyy valmistelemaan varsinaisia muutoksia eli ehdotusta uudeksi patenttilaiksi, uudeksi hyödyllisyysmallilaiksi ja uudeksi laiksi maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä sekä muiksi niihin liittyviksi lainsäädäntömuutoksiksi. Tämän hetkisenä tavoitteena on antaa hallituksen esitys patenttilain kokonaisuudistuksesta syksyllä 2024.

Suomen uuden immateriaalilainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että tekijöille ja innovaattoreille maksetaan riittävä korvaus työstään, samalla kun sääntely tarjoaa puitteet IPR-oikeuksien kohtuudenmukaiselle käytölle.

Uudella lainsäädännöllä lisätään myös suojaa väärentämistä ja muita teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen muotoja vastaan. Tämä helpottaa tilanteiden tunnistamista ja tarvittavien toimien toteuttamista, jotta oikeudenloukkauksilta vältyttäisiin.

Teollis- ja tekijänoikeuksien alaa koskevien uudistusten yhteisenä tekijänä on varmistaa, että Suomi pysyy innovaatioalan johtavana maana myös tulevina vuosina.

Attorney-at-law, Associate partner

Kilpailukieltosopimukset, joiden myötä työntekijä ei saa siirtyä heti työsuhteensa päätyttyä työnantajansa kilpailijalle töihin, ovat yleistyneet viime vuosina paljon. Hallitus ja eduskunta päättivät ryhtyä toimiin turhien kilpailukieltosopimusten käytön hillitsemiseksi: vuoden 2022 alusta astuu voimaan kilpailukieltosopimuksia koskeva lainmuutos, jonka vuoksi työnantaja joutuu varautumaan yllättäviin kustannuksiin. 

Tammikuusta 2022 lähtien kaikki kilpailukieltosopimukset muuttuvat työnantajalle maksullisiksi. Aiemmin enintään kuuden kuukauden mittainen kilpailukieltolauseke on voitu ottaa sopimukseen ilman, että työnantaja joutuu maksamaan korvausta työntekijälle.

Lainmuutoksen myötä korkeintaan kuuden kuukauden mittaisesta kilpailukiellosta työnantajan täytyy maksaa työntekijälle korvaus, joka vastaa 40 prosenttia palkasta. Korkeintaan vuoden pituisesta kilpailukiellosta työnantajan maksaman korvauksen suuruus on 60 prosenttia työntekijän palkasta.

Vanhoihin, eli ennen 1.1.2022 solmittuihin, kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan vuoden pituista siirtymäaikaa. Näiden kilpailukieltosopimusten osalta vanha lainsäädäntö ja vanhat sopimusehdot ovat voimassa 31.12.2022 asti. 

Lainmuutoksen jälkeen kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan irtisanomisaikaa, joka on vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksen pituudesta, mutta vähintään kaksi kuukautta. Työnantaja ei voi enää irtisanoa kilpailukieltosopimusta, jos työntekijä ehtii päättää työsuhteen. Kilpailukieltosopimus ei velvoita työntekijää, jos työnantaja päättää työsuhteen.

Työnantaja on myös lakimuutoksen jälkeen velvollinen maksamaan lain mukaisen korvauksen, vaikka lain edellyttämää perustetta kilpailukieltosopimuksen solmimiselle ei olisi ollutkaan. Kilpailukieltosopimusten käytön perusteisiin ei tullut muutoksia lainmuutoksen myötä. 

Siirtymäaikana irtisanomisaikaa ei lain nojalla sovelleta vanhoihin kilpailukieltosopimuksiin, joten ne voidaan irtisanoa vapaasti. Yritysten on suositeltavaa käydä kaikki solmimansa kilpailukieltosopimukset viivytyksettä läpi ja irtisanoa turhat tai perusteettomat sopimukset viimeistään siirtymäajan lopussa. Toimimalla ajoissa yritys voi välttää yllättävät kustannukset.